Diettipäiväkirja 3

Vaikka tästä blogista ei ole koskaan tulossa millääntavoin fitness tai urheilu tai treeniblogia, ajattelin omaksi iloksi pitää hiukan diettipäiväkirjaa. Tästä "postaussarjasta" tule siis seitsemänosainen, sillä diettiviikkoja on kuusi ja puoli ja jokaisen viikon jälkeen olisi tarkoitus julkaista viikon fiiliksen dietin osalta.

++ Diettipäiväkirja 1, Diettipäiväkirja 2 ++


Kuvituskuvina tälläkertaa Veetin iloiset poseeraukset eräänä päivänä kun kerroin sille sen pään (ja mahan) menoksi tekemistäni diettisuunnitelmista. He was not impressed.


VKO3

15.8. Long Time no Gym..

... Ja sen kyllä huomasi. Aamu alkoi aurinkoisella mielellä: tänään pääsisi taas salille! Ja bootytreenin pariin! Aamupalan jälkeen polkaisin salille (hehe kello 12). Vitsi meikäläisellä on ollut ikävä mr. Smithiä, jonka kanssa päästiin heti kivasti hommiin ja pitkän deittailutauon jälkeenkin oli mukava huomata, että yhteytemme toimi edelleen – turha sitä kipinää meidän välillä on kieltää ;) Myös prässi sai osakseen meikäläisen lempeä. Ihanasti otti berberistä ja hikeä pukkasi. En muista milloin viimeksi olisin taas hikoillut samaan tahtiin kuin tänään. Varmaan viimeksi salilla käydessä noin kuukausi sitten. Ihan ei samanlaisilla painoilla pystynyt tekemään ja muutoinkin oli viime salikertaa ”heikompi” olo. Yllättävääkös se, kun nyt kuukauden on pääasiassa vain ollut tekemättä mitään juossut ja käynyt satunnaisesti jumppailemassa kehonpainolla. Ainut mistä kuukauden pinkomisen vaikutuksen huomasi oli, kun alkulämppää crosstreinerissä tehdessäni laitoin vastusta varmaankin kahdella ylemmäs kuin normaalisti :D (mutta sillä nyt en menisi kehuskelemaan kuitenkaan)

Ruuaksi gourmé keittiössä (haha) valmistui tänään bataattia (yllättävää, oikeasti voisin syödä vain kaiket päivät bataattiakin) sekä myskikurpitsaa, jotka nautittiin lauantailta jääneen viimeisen piffiyksilön kanssa. Huomenna koittaa operaatio fisu! Jääkaapissa odottaa 1,3 kiloinen lohifilee – joka pitäisi jollaintapaa saada jaettua kolmeentoista osaan… (ja siis oikeasti, let me tell you something: sata grammaa kalaa on todella vähän!) Hiivatti soikoon, kun tuli salin jälkeen hirmuinen nälkä. Piti nimittäin myös valmistaa ruoka nopeasti ennen kuin pääsin syömään. Lopulta kurpitsani ja bataattini kuitenkin olivat kypsiä ja pääsi syömään. Ja ai että, kun maistui hyvältä. Koko loppupäivä meni ruokailujen suhteen hiukan pitkäksi. Samoin tuli juotua ehkä hiukan huonosti, sillä päätä alkoi päivä mittaan särkemään. Iltaa kohden särky helpotti: sain viimein ruokaa ja sitten söin parin tunnin päästä taas uudestaan. Ruokaa ruokaa ruokaa. Koko ajan tekee mieli vain syödä, vaikkei olisi erityisesti edes nälkä…



16.8. Operaatio Fisu

Onko diettiruokasi yksipuolista? Hah, miten se on mahdollista? ;) Operaatio Fisu saatiin menestyksellä päätökseen. Nyt syödään ainakin seuraavat kuusi päivää kalaa. Kalaa salaatissa, kalaa bataatin kanssa, kalaa riisin kanssa, kalaa hiukan erilaisessa salaatissa, kalaa hiukan eritavalla riisin kanssa. Kalaa ja riisiä lämmitettynä pannulla (kenties). Ooh, ja kalaa ja salaattia. Mainitsinko sen jo? Joku päivä kun intoutuisin vielä tekemään sitä kauan suunnitteilla ollutta kesäkurpitsapastaa. Niin kalaa ja kesäkurpitsapastaa ;) Yksipuolistako? No ehkä vähän. Syyttäkäämme Rainbowta ja Prismaa siitä, että heillä ei eräänä päivänä ollessani kaupassa ollut alle kilon painoista kalafileetä. Muutoin sitä kalaa olisi syöty vain neljä päivää ;) Ehkä ensiviikolla maistuu kana sitten erityisen hyvältä. (ja siis, oikeasti minä tykkään kalasta ihan hirmuisesti ja etenkin lohi – nam rasvaa – on suosikkini. Palataan asiaan sitten sunnuntaina: maistuuko kala vielä silloinkin?)

Operaatio fisun lisäksi kävin ratsastamassa. Ja totesin viimeviikkoisen energiapatukoidenvalmistusoperaationi turhaksi: tänään ennen ratsastusta tarkoitukseni oli syödä yksi patukka. Mutta mitäs saankaan selville avattuani kääreen: patukka on homeessa. Eikun illalla koko helahoito roskikseen. Piti patukkaepisodin jälkeen hiukan improvisoida ja porukoiden jääkaapista taikoa itselleni nopea eväs – joka nyt ei (koska oli jugurttia) täyttänyt ihan kaikkia kriteereitäni. Mutta menkööt.

Ja bootyssa tuntuu mukavasti eilinen reeni <3

Ainiin, ja teki taas vaihteeksi hirmuisesti mieli pizzaa sekä ranskalaisia. En osaa sanoa kuinka pääsen mieliteoistani aina yli, mutta en ole mihinkään sortunut. Minulla on kyllä hiukan ruokailut menneet silloin tällöin ”plörinäksi”, kun on aterian kylkeen ollut ihan pakko syödä pari riisikakkua viemään sitä hirveintä hiilarinälkää. Olen myös siitä kinkkinen ja itseäni kiusaava tyyppi, että näin dietilläkin oikein mietin kaikkea hyvää ruokaa ja haaveilen niistä. Katselen ruokakuvia ja selailen erilaisia ruokasivustoja… Why am I doing this to myself?

17.8. Kaksi ja puoli viikkoa takana. Neljä viikkoa edessä. Neljä viikkoa synttäreihin.

Perinteinen jokaviikkoinen kauppareissu. Mukaan ei tällä kertaa tarttunut mitään turhaa, mutta kauppakassien määrä (ja kuitin loppusumma) oli kuitenkin jälleen aika asiallisen suuri ;) Ei näin dietillä pääse onneksi rikastumaankaan! Vaikka hyvä puoli dietissä on se, että ei tule kyllä normaalien ruokaostosten lisäksi ostettua oikein mitään ylimääräistä (mitä nyt välillä pullo pepsi maxia). Ilman diettiä sitä tulee normi ruokien lisäksi ostettua aina jotain pientä tai naposteltavaa tai herkkua tai snäksiä kun näkee kavereita tai on muuten vain tylsistynyt. Tai on yrittänyt lähteä mukavalle päiväkävelylle, joka yllättäen päätyy lähikaupan keksi, karkki ja jäätelöhyllylle… (Ja edelleen mietin mistä ne ylimääräiset kesäkilot ovat oikein peräisin ;D)

Perinteisten ruokajuttujen lisäksi piti laittaa Veetin ruoka-asiat kuntoon ja käydä hakemassa katille ruokaa (kattikin sietäisi joutua laihdutuskuurille, sillä on varmaankin ainakin 500 g ylimääräistä painoa!) Ajattelin, että pitää varmanakin alkaa mittaamaan senkin ruuat nyt tarkemmin. Tästä tulee kohta Veetin(kin) diettipäiväkirja. Voisin paasata tähän pitkät pätkät kissojen ruokinnasta ja pienten kotieläinten ylipainon haitoista, mutta ehkä se pitää säästää omaanpostaukseensa....

Kauppareissun lisäksi tänään syötiin kalaa (YLLÄRIPYLLÄRI! Salaatissa ja bataattien kanssa) ja kävin salilla. Salin jälkeen sain pitkästä aikaa (hehe viimeksi viimeviikolla) syödä salinjälkeisenä safkana puuroa. Yhdessä vaiheessa en tykännyt lainkaan yhdistelmästä puuro ja raejuusto: kyseinen combo oli mielestäni hirveän makuista – nykyään diggailen siitä kuitenkin erittäin paljon! Niin sitä mieli ja makumieltymykset muuttuvat… Puuro on meikäläisellä pääasiassa treenien jälkeistä sapuskaa, jota olen syönyt myös aamuaerobisten jälkeen aamupalana. Normipäivinä/Välipäivinä ei puuro kuulu ruokavalioon. Pitää kyllä varmaan koulun alettua aina silloin tällöin syödä puuroaamiainen ;) Olenhan kapinallinen!

Tänään oli mielitekojen puolesta ”hyvä päivä”: Niitä ei ollut! Wohoo!

Illalla tuli jotenkin todella paska fiilis. Käytiin kavereiden kanssa savusaunomassa Kuusijärvellä. Itseinho alkoi pukuhuoneessa, kun puin päälleni ja olimme lähdössä. Tuijotin peilikuvaani, enkä pitänyt mistään näkemästäni. Tämä on raastavaa. Minua ällötti oma paisunut, ruma, hirveä kroppani. Jota olen yrittänyt taas hetken parannella, vailla minkäänlaista tulosta. Kaksi ja puoli viikkoa diettiä ei – ymmärrettävästikään vielä – näy missään ja meikäläistä alkoi hirmuisesti suruttaa (joo, suruttaa on sana) oma tilanne ja kroppa… Kuin myös ne negatiiviset ajatukset mitä minulla on itsestäni. (Loputon noidankehä) Minun kuuluisi pitää itseäni ihanana ja kauniina, pitää peilikuvastani ja kantaa kehoani ylpeänä. Onneksi kotiin päästyäni pääsin nukkumaan. Jospa huomenna olisi taas parempi päivä…

18.8. Terapiana salitreeni

Eilisen illan fiilisten jälkimainingit olivat läsnä vielä aamulla. Minulla kesti eilen illalla ihan hirmuisen kauan saada unta ja ehdin koska taas mietiskelin ja pohdiskelin kaikkea typerää, vähemmän typerää, kivaa ja inhottavaa mielessäni… Ennen kuin viimein ”pelastuin” ja sain unta. Jotenkin tuntuu, että olen koko viikon ollut erittäin hauras ja varmaan osittain tuo ulkona oleva kylmä ja harmaa sääkin vaikuttaa mielialaani – joka ei nyt ole mitenkään miinuksen puolella, muttei niin voimakkaasti plussallakaan kuin yleensä... Olen yrittänyt pitää itseni kiireisenä koko viikon, jotten ehtisi mietiskelemään typeriä.

Hiukan down fiiliksistä huolimatta suuntasin salille, mikä oli erinomaisen hyvä ja hieno idea. Ja tiesin sen tekevän hyvää meikäläisen mielelle. Kunnon treeni auttaa aina. Minulla ei ollut mikään kiire (paitsi ehkä syömään) ja teinkin kaiken ihan rauhassa, kelloa katsomatta, hyvän musan soidessa korvissa. Hirmuinen hiki pukkasi pintaan ja tuntui hyvältä. Virnuilin omalle, hikiselle, punaiselle mutta iloiselle naamalleni. Salin jälkeen sain taas puuroa ja elämä tuntui paljon paremmalta, ongelmat pienemmiltä ja oma kroppa mukavammalta paikalta. Minun pitäisi olla lempeämpi itseäni kohtaan, eikä yrittää löytää muutosta vielä näin lyhyen ajan jälkeen. Minun pitäisi peittää asuntoni peili ja muutoinkin kulkea laput silmillä kaikkien peilien ohi. Minun pitäisi katsoa itseäni seuraavan kerran vasta neljän viikon päästä. Ehkä sitten näkisin jotain muutosta. Sitä näkee itsensä liian usein ja sokeutuu omalle muutokselleen. Koska minulla on ollut niin julmettoman turvonnut olo, en ole ottanut edes mitään (progresstyylisiä)kuvia tässä pariin viikkoon itsestäni. Ehkä pitää kuvien kanssa palata asiaan vaikka ensi viikolla… :D

Mielitekoja ei ole nyt pariin päivään ollut. Eikä erityisemmin nälkääkään. Saa nähdä miten homma rupeaa rullaamaan huomisesta etiäpäin: huomenna koittaakin ensimmäinen tämän dietin päivä töissä. Eiköhän se ihan hyvin mene. High hopes!

19.8. Ensimmäinen diettipäivä töissä

Kävin aamusta lenkillä. Tietystihän meikäläisen oli pakko joku aamuaerobinen vetäistä vielä tälle viikolle. Vaikka aamulla oli ehkä hiukan nuutunut olo, ei olisi kauheasti tehnyt mieli lähteä ja olisi ¨ tehnyt mieli syödä ennen. Mutta kun lähdin, meni lenkki tosi hyvin, sää oli mitä ihanin ja juoksu rullasi hyvin. Eilinen salitreeni hiukan painoi askelta ja ylämäet tuntui takareisissä ja berberissä. Pohkeetkin on ihan jumissa, mutta se ei (yllättäen) kuitenkaan haitannut lainkaan lenkillä. En juossut mitenkään erityisen kovaa, vaan ajattelin nyt vain pyrkiä kivaan ja mukavaan lenkkiin, joka ehkä hiukan avaisi jalkojen jumeja. Palauttava lenkki siis. Kilometrejä kertyi kuitenkin vähän vajaa yhdeksän (olen löytänyt uuden ”vakkarilenkin” jota tykkään tällä hetkellä juosta, sillä puolet tästäkin lenkistä saa juosta keskellä ei mitään, hiekkateitä pitkin, kauniissa maisemissa ja vastaan tulee harvoin ketään.) ja aikaa kului n. 53 minuuttia. Keskinopeus oli siis siinä 10km/h paikkeilla, hiukan yli (5min53sec/km).

Sain viimein valmistettua myös sitä kauan suunnitteilla ollutta kesäkurpitsapastaa. Juttu aiheesta löytyy täältä.

Töissä sain pari energiabuustia päivään (ja ylipäätänsä diettaamiseen ja elämään ja omaan fiilikseen). Meidän tällä viikolla toisiin tehtäviin siirtynyt esimiehemme oli jättänyt meille kaikille työntekijöille pienet kirjeet, joissa luki positiivista palautetta, tsemppejä ja kehuja. Kirje sai hyvälle mielelle ja hymyn huulille kun luin sen nopeasti ennen vuoroni alkamista. <3 Lisäbuustia päivään toi myös ihana duunikaverini. Ollaan viimeksi nähty varmaankin ainakin kuukausi sitten ja hänen ensimmäinen kommenttinsa, kun näki meikäläisen pitkästä aikaa, oli: ”Herranen aika, sä oot laihtunut”. 

Vaikken sitä (muutosta) itse ainakaan huomaa, oli kiva kuulla ulkopuolisen suusta positiivista palautetta <3 Ainakin jotain muutosta on siis (ilmeisesti) saatu aikaiseksi. Ja sietäisi sitä nyt ollakin vähän laihtunut kohta kolmen viikon diettaamisen jälkeen!

20.8. Toinen diettipäivä töissä

ps. Viikko cheattipäivään ;)

Tällä viikolla pitäisi käydä vaa’alla tsekkaamassa välipaino. Ollaanko saatu aikaiseksi muutosta dietin alusta? Ja minkälaista? Itse tietysti toivon mahdollisimman suurta pudotusta. Ruokavalio pitää kuitenkin laittaa hiukan uuteen uskoon, jos pudotus on liian suuri. Liian nopea ja radikaali laihtuminen viikossa ei ole pitkällä tähtäimellä hyväksi, terveellistä, saatikka juuri sitä pitkäkestoista. Saattaa olla hyvin mahdollista, että syön hiukan liian vähän. Minulla ei edelleenkään ole oikein ollut (kunnolla) nälkä missään vaiheessa diettiä, mikä on minusta epäilyttävää. Osittain pelkään, että syön kulutukseeni nähden liikaa, mistä syystä nälkä ei tule. Toisaalta taas toivoisin, että dietti olisi onnistunut ja nälkä ei tule juuri siitä syystä, että syön optimaalisesti. Pitää seuraavan kerran porukoilla käydessä kysyä iskältä, josko saisin lainata hänen sykemittariaan, jotta voisin mitata päivittäisen kulutukseni. Sen perusteella olisi helpompi lähteä rakentamaan päivittäistä ruokailua ja saisin tietää kuinka paljon syödä, jotta päivittäinen kalori income olisi tarpeeksi (muttei liikaa) miinuksella. Tällä hetkellä olen syönyt n. 1600 kcal/pvä. Etenkin tällä viikolla ovat päivittäiset kalorit kuitenkin lähes joka päivä ylittyneet hiukan, maximissaan kuitenkin 200. (Jos tekee mieli syödä niin pitää syödä! ;D) Ehdoton nounou minulle on kuitenkin alle 1500 kcal/pvä syöminen. Oli vaa’an tulos mikä tahansa, en tästä ainakaan ala vähentämään ruokaa enää yhtään. Syön muutenkin ”niin vähän”. Viisi ateriaa päivässä kun on niin vähän ;) Näitä kaikkia, sun muitakin, ruokailu pähkäilyjä olen pyöritellyt päässäni nyt koko viikon. Varmaankin ärsytin duunikavereitani selittämällä heille jatkuvasti vain ruuista, ateriarytmistä ja ateriakoosta, painosta ja sen mahdollisesta muutoksesta, päivittäisistä kaloreista sekä näläntunteestani. Jos sitä vaikka huomenna pääsisi sinne vaa’alle. Tai maanantai aamuna… Tai joskus? Minulla ei vain ole kotona vaakaa. Ongelmat lähtevät siitä… Olin ajatellut käydä hakemassa porukoilta vaa’an lainaa itselleni huomisaamua varten, mutta töistä päästyäni en vain enää jaksanut.

21.8. Kolmas diettipäivä töissä

Ja varmaankin kaikkia askarruttanut kysymys (not): Miten kala uponnut monta päivää putkeen? Hyvin! Lohi on onneksi meikäläisestä niin julmettoman hyvää. Sitä tuli nyt siis puputettua riisin kanssa (kolmesti), bataattien kanssa (kolmesti), salaatissa (kolmesti) sekä kesäkurpitsapastassa (kahdesti).

Töissäkin on ollut helppoa. Ei ole oikein tehnyt mieli mitään, eivätkä herkut ole puhuneet minulle tai houkutelleet maistamaan. Lauantaina ärsytti hiukan kun en voinut syödä Pullava Voisilmäpitkosta, joka niin kutsuvasti lepäsi taukohuoneen pöydällä. Kaikkea ruokaa tekee edelleen mieli syödä. Jos joku mainitsee jonkun tietyn ruuan, tekisi minun mieli juuri sitä juuri sillä hetkellä. Mutta onneksi ne eivät ole mitään voimakkaita cravingsejä ja menevät ohi yhtä nopeasti kuin tulevat.

Olin reipas töiden jälkeen ja kävin porukoilta hakemassa vaa’an lainaan. Huomen aamulla mitataan paino! Jes! Saa nähdä mitä vaaka näyttää. Itse en ainakaan minkäänlaista muutosta huomaa.

Ensiviikolla alkaakin sitten koulu ja "normaali elämä". Lomat on lampsuteltu ja arki kutsuu. Mielipiteeni ja ilmeeni ajatuksesta (arki) on samanlainen, kuin Veetillä tuossa ylläolevassa kuvassa.