Diettipäiväkirja 4

Vaikka tästä blogista ei ole koskaan tulossa millääntavoin fitness tai urheilu tai treeniblogia, ajattelin omaksi iloksi pitää hiukan diettipäiväkirjaa. Tästä "postaussarjasta" tule siis seitsemänosainen, sillä diettiviikkoja on kuusi ja puoli ja jokaisen viikon jälkeen olisi tarkoitus julkaista viikon fiiliksen dietin osalta.

++ Diettipäiväkirja 1, Diettipäiväkirja 2, Diettipäiväkirja 3 ++

Hahaa, huvittavaa on myös se, että näitten diettipäiväkirjoten lukijamäärä on joka kerralle laskenut kuin lehmän häntä. Hyvää settiä siis meikäläinen suoltaa ;)


VKO4

22.8. Punnitusfiilikset

Aamun ensimmäinen juttu mitä tein, ennen kuin lähdin salille saatikka söin aamupalaa, oli painon mittaaminen. Otin itseäni sunnuntai-iltana niskasta kiinni ja pakotin itseni hakemaan vaa’an lainaan porukoilta. Lähestulkoon tutisevin jaloin astuin vaa’alle valmiina näkemään painon tippuneen ehkäpä kaksi kiloa. Yllätys oli suuri, kun vaaka kertoi karun kohtalon. Painoa on kolmessa viikossa tippunut, ei kaksi, vaan NELJÄ kiloa. Olin ihan äimänä. Minkä jälkeen alkoi heti hirmuiset pohdinnat dietin etenemisestä.

Olen nyt päivitellyt ruokiani ja painoni Fatsecret-sovellukseen ja punnituksen yhteyteen kirjoittamani päiväkirjamerkintä meni näin:” Välipunnitus. Siis härregyys! En osannut kuvitellakaan, että pudotus olisi ollut tuollainen kolmessa viikossa! Pikkasen pitää ruokavaliota todennäköisesti muokata ja ruokaa lisätä, sillä tässä on nyt tippumisvauhti ollut yli 1kg viikossa. Mikä on oikeasti tosi siistiä ja cuulia ja ihanaa, mutta pelko tietysti on, että nyt jos vedän liian tiukasti, niin heti kun lopetan virallisen dietin, niin kilot tulee takaisin.

Periaatteessa mun (kokonais)tavoite oli tuo 4 kg pudotus. Kuvittelin, että saavuttaisin sen 6 vkossa (noin 0,5kg/vko pudotustahdilla). Mutta ilmeisesti siitäkin voi vielä kiristää. En tiedä olisiko 8 kg (eli tähän vielä toiset neljä lisää -> neljä viikkoa aikaa) sitten taas liian suuri pudotus. En kuitenkaan halua menettää lihaksiakaan (mitä myös pelkään tapahtuneen tässä kolmen viikon aikana). Vaikeaa, sillä en tiedä onko tuosta nyt dietin alettua tippuneista kiloista puolet pelkää nestepönötyksen poistuimista.

Tästä eteenpäin kuitenkin voisin vähän lisätä ruokaa. Tuo 1600kcal/pvä on varmaankin liian vähän. Tai välipäivinä voisin syödä n. 1600-1700kcal. Treenipäivinä (ja myös juoksupäivinä) sitten vaikka 1800-2000. En edelleenkään tiedä päivittäistä kulutustani, joten kalorimääriä on todella vaikea arvioida. Mutta "noin noilla määrillä" mennään tästä nyt eteenpäin. Pitää varmaan tässä viikon-parin sisällä tsekata paino uudestaan - onko lähtenyt nousemaan vai laskemaan hillitymmin, vai lasku jatkunut samansuuruisena kuin nyt. (Eli olenko ryssinyt koko jutun vai saanut laitettua ruokavaliota hiukan "inhimillisempään" kuosiin vai jatkuuko sama meno.)

Loppuviikosta pidän varmaankin cheattipäivän. <3

Huh, tulipa pitkä sepostus. ”

ps. cheattipäivää ei välttämättä näin lyhyeen diettiin oikeasti edes tarvitsisi. Lisäksi homma on nyt skulannut tähän asti hyvin, eikä kroppa kyllä tunnu olevan mitenkään jumissa, joten cheatille ei välttämättä olisi tarvetta. Olen kuitenkin suunnitellut sitä nyt lähes kaksi viikkoa, niin kyllä sen aion toteuttaa. Pitää tuota mielenmaailmaakin hiukan hemmotella välillä. Sillä sitähän se cheatti oikeastaan on (ainakin meikäläiselle): palkinto hyvästä suoriutumisesta ja  hemmottelua (diettiruokaan ja tarkkuuteen ja laskemiseen ja punnitsemiseen tottuneelle) mielelle. Ja samalla se toivottavasti toimii buustina. Jonkun mukaan cheattipäivä vie näläntunteen, jos kokee nälkää jatkuvasti (olisi saattanut toimia näin minulla viime dietillä, mutta silloin en cheattia pitänyt). Toisen tahon mukaan taas jos nälkää ei oikein kuulu dietin aikana (niin kuin minun tapauksessani tällä kertaa), saattaa cheattipäivä taas tuoda takaisin sen (”toivotun”) nälän. (Sillä pieni nälkä kuuluu asiaan. Kuitenkin jos nälkä on jatkuvasti valtaisa, tarkoittaa se sitä, että syö liian vähän)

Noh, eniveis: Itse en huoma peilikuvassani minkäänlaista muutosta tai eroa entiseen. Kuvistakaan ei muutosta näy. On se vaan kumma. Mutta diettiä on kuitenkin takana vain tuo kolme viikkoa. Neljä viikkoa jäljellä: tässä ehtii tapahtua vielä vaikka mitä. Maanantai alkoi kuitenkin hymy huulilla ja on vähän sellainen supernainen olo ;) Punnitussession jälkeen ruokaa naamaan ja salille bootytreenin pariin.

Veetin laihdutunproggis koki pienen ylpeydenkolauksen, kun mittasi myös kissan painon. Kissa painoi tasan viisi kiloa. Ei sitä viittä ja puolta, mitä kuvittelin. En nyt osaa sanoa, kuuluisiko tuon kissan sitten painaa 4,5 kg vai mistä helkutista tuo sen roikkomaha on peräisin. Laihikselle se joutui silti. On ollut nyt neljä päivää. Veetin laihdutusoperaatio ei ole vain ihan niin ”raadollinen”, pilkuntarkka ja ”grammatarkka” kuin meikäläisen (vaikka tbh en minäkään nyt ihan grammalleen aina kaikkea mittaa)…

23.8. Koululaisjuttuja

Tiedättekös sen, kun pitää ennen ensimmäistä koulupäivää ostaa uusi penaali, reppu ja tuliterät stabilot. Kouluvaatteet pitää laittaa esille edellisenä iltana. Ja sillee. Noh. Reality check: Näin ei ole enää muutaman opiskeluvuoden jälkeen. Pidän itseäni hyvin varustautuneena jo sillä, että olen tietoinen siitä a) monelta minun täytyy huomenna mennä kouluun b) mihin toimipisteelle minun kuuluu mennä c) mahdollisesti mikä luokka (tämän voi aina myös selvittää teputtamalla ympäriinsä rakennusta ja yrittämällä etsiä tuttuja). Oikeastaan jopa se mistä kurssita on kysymys, on irrelevanttia. Jos (ja meikäläisen muistilla kun) minun pitää olla edes jollain tasolla olla aktiivisen oppilaan näköinen, otan mukaan yhden kynän (mutta ei todellakaan lyijykynää) ja kalenterin. Niin ja se oli ensimmäisen vuoden juttu se, kun piti koulua varten laittaa asialliset vaatteet päälle. Ja meikata. Nykyisin pidän ennemminkin huolta siitä, että minulla on kaikki tarvittavat eväät mukana. Sen verran eforttia kuitenkin koulun tähden nähtiin tänään että kävin kampaajalla leikkauttamassa tukkani asiallisen näköiseksi. Kyl huomen kelpaa dallailla kouluun! Niin ja laitoin bussikorttini reilaan – niin, että jopa pääsen huudeille. En jää Vantaan puolelle ruikuttamaan…

Tälle päivälle ei ole oikeastaan mitään diettiin liittyvää ajatusta. Mielitekoja on tullut ja mennyt pitkin viikkoja, mutta mitään cravingsejä ei ole kuitenkaan ollut. Aina välillä tekee siis mieli jotain ruokaa ja haaveilen syöväni jotain, mutta sitten se menee ohi ja pääsen haluistani yli. Muutoinkin ruokahalu on ollut tällä alkaneella viikolla aika alhainen eikä nälkäkään ole oikeastaan vaivannut. Eilen esimerkiksi jäi kalorit niistä ”salipäivänä syön enemmän” suunnitelmista huolimatta vain 1600. Vaikka söin illalla n. 50 g maapähkinävoita saadakseni päivittäistä kalori-incomea suuremmaksi. Saa nähdä rupeaako nälkä sen cheattipäivän jälkeen koputtelemaan ovelle (toivottavasti ei). Minulla onkin nyt muodostuneet hienot cheattipäiväsuunnitelmat: pizzaa, karkkia ja musikaaleja.

24.8. Ensimmäinen diettipäivä koulussa.

Ps. tänään on dietti virallisesti puolessa välissä!

Meillä alkoi ensimmäinen koulupäivä tänään vasta niin myöhään, että ehdin aamusta käydä vetäisemässä aamuaerobisen. Kilometrejä kertyi n. 6,5 ja aikaa kului n. 40 minuuttia. Juoksu rullasi tosi kivasti ja fiilis oli tosi hyvä, tuli hirmuinen hiki ja lenkin jälkeen maistui aamupuuro. Koulupäivä oli myös niin lyhyt, että pärjäsin ottamalla mukaan vain yhden evään. Illalla koitti taas viikoittaisen kauppareissun vuoro. Vitsi harmittaa toisaalta palata arkeen ja luopua perinteisestä aamuisesta kauppareissusta – aamusta on niin mukava käydä hoitamassa ruokaostokset... Mutta katsoo nyt millaisella aikataululla ja suunnitelmalla tämä koulun innovaatiokurssi lähtee käyntiin: saattaahan se olla niin, että minun ei vaikkapa tarvitse keskiviikkona mennä konkreettisesti kouluun, vaan voin tehdä hommat etänä kotoa käsin.

Koska aamupala ja päivän ensimmäinen ateria sijoittui loppujenlopuksi suhteellisen myöhäiseksi, saa nähdä miten päivän loput ateriat rytmittyvät. Ja saa nähdä millaiset kalorit saan tälle päivälle aikaiseksi. Tarkoituksenihan oli nyt viime punnituksesta eteenpäin syödä enemmän treeni ja juoksupäivinä (vaikka oikeastihan true bodarit ei aerobista laske treeniksi ;D) Mutta oikeastihan en maanantaina syönyt sen enempää treenipäivänä ja varmaankin tänäänkin saattaa ruokailu jäädä vähäisemmäksi. Yleensäkin olen nyt dietillä mennyt myös nälän mukaan: jos illalla iltapalan syömisenkin jälkeen on vielä nälkä, niin santsaan annosta hiukan. Samaten aamuisin. Sillä millekään nälkädietille en suostu alkamaan.

Siis hassuahan on, että ei tällä dietillä oikeasti tule kauheasti mitään erityisiä juttuja mietittyä (viitaten siihen, kun eilisen kohdalle kirjoitin että ”ei tälle päivälle ole diettiin liittyviä ajatuksia”. Sama homma nimittäin myös tänään). Mitä nyt niitä mielitekoja tulee ja menee miten sattuu tai on tulematta. Treeni kulkee tai ei. Mutta jotenkin tämä on niin yksinkertaista ja simppeliä: minulla on ruuat jota syön, aika jolloin syön ja selkeät säännöt ja rajat joiden välissä liikkua ja suunnitelma mitä tehdä, miten tehdä ja milloin tehdä. Ei tässä oikeasti tarvitse miettiä paljoa muuta kuin sitä, että a) tarvitsenko ruokaa mukaan jos lähden käymään jossain b) miten tänään ajoitan ruokailuni (mikä perus arkipäivänä helppoa – aina samalla aikataululla) ja c) onko minulla valmiina ruokaa? Jos ei ole niin mitä valmistan ja milloin sen teen. Teen aina ruokaa yhdellä kerralla useammaksi päiväksi, yleensä kolmeksi tai neljäksi ateriaksi, joten yhteensä ruuanlaittokertoja kertyy minulle viikossa noin kaksi. Välillä teen, jos innostusta, aikaa ja kiinnostusta riittää, jotain erikoisempaa vain yhdelle kerralle. Päivän lounassalaatin valmistan aina kyseisen päivän aamuna, mutta siinä kasvisten pilkkomisessa ei nyt kauaa nokka tuhise. Ja salaatin prodenlähde minulla on aina valmiina jääkaapissa odottamassa (oli se sitten kalaa, kanaa tai juustoa, tai mitä nyt olen päättänyt salaatissani kyseisenä päivänä syödä). Mitä tästä opimme? Diettiä on helppo noudattaa, kun sen rytmiin pääsee. Kun valmistaa itselleen kerralla tarpeeksi ruokaa, niin ei tarvitse joka päivä valmistaa tai miettiä ruokajuttuja. Aivot narikkaan perjaatteella on niin mukava mennä. Ehkä siksi viihdyn niin hyvin dietillä.

25.8. Peruspäiväpulliainen

Tänään oli perinteinen koulupäivä. Jonka ruokailutahditus tapahtuu meikäläisellä seuraavalla tavalla:

- syön aamupalan ennen kouluun lähtöä. Eli tänään n. klo 8. (joskus aikoja sitten söin aamupalan ensimmäisenä herättyäni. Nykyään syön sen kuitenkin vähän ennen lähtöä, koska…)

- Meillä on koulussa luokallemme määrätty lounasaika klo 11.15, jolloin myös syön oman lounaani. Joko toisten eväsrasioiden kantajien kanssa jossain nurkassa tai sitten muiden kanssa ruokalassa (kuten tänään).

- Joskus klo 14.00(-14.30) kieppeillä syön yleensä välipalan. (välipalan ja salaatin pakkaan mukaani ja valmistan siis aamulla ennen kouluun lähtöä)

- Välipalan voimilla pärjään siihen asti, että pääsemme koulusta (kolmen-neljän aikaan) ja matkustan kotiin. Kotona syön päivän lämpimän ruuan n. klo 16.30-17.30.

- Iltapalan syön yleensä joskus klo 20-21.

Tänään oli suunnitelmissani salille lähtö. Söinkin siis nopeasti kotiin tultuani lämpimän ruuan (klo 17), jotta pääsisin mahdollisimman nopeasti lähtemään salille. Täydellä vatsalla ei ihan viitsi mennä repimään salille. Salille saavuin siinä n. klo 19. Treenattuani painuin kotiin ja söin jälleen perinteisen treeninjälkeisen puuron, joka toimi myös iltapalana (n. klo 21).

Soitinkin yhdelle kaverilleni hupipuhelun ja puhelun loppupuolella päivittelin sitä, että ehkä tämä diettini on onnistunut, kun oikeasti ei oikein tee mieli mitään erityistä ruokaa, makeanhimoa ei ole eikä nälkäkään kauheasti vaivaa. Toivottavasti asia pysyy näin myös cheattipäivän jälkeen. Minua ehkä hiukan pelottaa ajatus siitä, jos cheattipäivä buustaa näläntunnettani (hop enot). Saatika cheatille suunnitellut karkit: jos ne saavat aikaiseksi vain jatkuvan makeanhimon. Mutta hei, yolo! Tämänhetkinen tilanne on siis kaikin tavoin optimaalinen. Paitsi tämän päiväkirjan osalta. Helppohan ja kiva tätä on kirjoittaa, kun mitään ongelmia ei (dietin osalta, onneksi) ole tullut vastaan. Mutta toivottavasti saatte rustauksistani edes jotain irti…? Etteivät nämä ole tylsiä, kun en ole kertaakaan vielä joutunut kirjoittamaan sokerinpuutoksesta vapisevin sormin sekavaa tekstiä siitä, kuinka haluan jotain sokerista.

Viime dietilläni lähetin kerran työpäivän jälkeen hienon ääniviestin kavereilleni, jossa avauduin fiiliksisäni. Viestissä puhuin pitkin sanakääntein jotakuinkin (lyhesti selitettynä) näin: ”Tekee ihan sikana mieli kaikkea hyvää. Tänään yhdessä vaiheessa lakaisin lattiaa irtokarkkihyllyn edestä ja mä haistoin ne karkit siellä laareissa. Ja mä tiesin, että ne karkit on pahoja ja mä tiesin, etten mä edes tykkää niistä karkeista, mutta silti mun teki ihan hirveesti mieli niitä. Olisin niin halunnu syödä niitä, pelkästään sen takia että ne haisi karkilta. Sitten mä haluaisin muutenkin syödä jotain missä on PEKONIA, RASVAA, HIILARIA, VALKOISTA SOKERIA, LISÄÄ PEKONIA…. ” Muistan edelleen sen raastavan tunteen, joita mielitekoni aiheuttivat. Olin kuitenkin onnistuntu pysymään vahvana. Seuraavassa, kotoa lähetetyssä ääniviestissä sitten puhuinkin seuraavia: ”Siis raejuusto ei oo koskaan maistunut näin hyvältä. Siis toi sokeroimaton vadelmakeitto on taivaallista. Se maistuu pelkältä lisä- ja makeutusaineelta ja oli täydellistä.”

26.8. Opiskelijan peruspäivä

Opiskelijoille on kaikille tuttua se, ettei vapaapäiviä ole viikossa. Tai kuukaudessa. Sitä tekee kahta duunia: koulujuttuja sekä sitten jotain työtä, jolla elättää itseään (ja kissaa). Olen yrittänyt täsmällisesti vähentää töissä tällaisia koulu+duuni -comboja, sillä noh (kun rehellisiä ollaan) niin ne eivät vain huvita meikäläistä. Tänään oli kuitenkin taas tällainen duunintäyteinen päivä. Olin aluksi koulussa klo 9-14, minkä jälkeen koukkasin nopeasti kodin kautta hakemaan duunikamat, eväät ja pyörän ja painuin töihin klo 16-00.15... Kotiin raahauduin puolenyön jälkeen. Täysin valmiina sänkyyn.

(Alun perin koulupäiväni piti olla 9-15 ja töihin minun piti mennä vasta 17, mutta tilanteet muuttuvat: pääsimmekin projektihommissa niin hyvin eteenpäin, että pääsimme lähtemään jo kahdelta. Minua oltiin aamusta pyydetty tulemaan töihin aiemmin, mutta olin kieltäytynyt projektin takia. Laitoin sitten koulusta päästyäni viestiä töihin, että voisin tulla sittenkin aiemmin jos tarvetta on ja vastauksena sain, että teretulemast vaan! Kotona ehdin olla sellaiset hienot 40 minuuttia :D)

Onneksi viikonloppu nyt on kuin onkin vapaa (hehe, mukavan kevyt aloitus tälle opiskeluviikolle). Ja onneksi vein eilen kissan hoitoon, niin ei tarvitse potea huonoa omatuntoasen yksinjättämisestä.

Hirmuisesti teki mieli töissä kaikkea herkkua. Kirosin sitä, että cheattipäivä olisi vasta seuraavana päivänä. Miten kestäisin? Monta tuntia haaveilin eri herkuista, puhuin herkuista ja haikailin niiden perään. Ja pyysin voimia korkeammilta voimilta kestää huomiseen asti. Ruokkiksellakin puhuin vain duunikavereille ruuasta, herkuista ja päivittelin elämän vaikeutta. Yllättävää kyllä tauolta lähtiessä, ei tehnyt enää kuitenkaan mieli taukkarin pöydällä syömistä odottavia munariisipasteijoita. Ja duunia jatkaessani tajusin jossain vaiheessa, ettei enää teekään mieli mitään. Se varmaan johtui nälästä ja verensokerin laskemisesta, se hirmuinen herkunhimo. Ruokailun jälkeen se meni ohi ja elämä palasi uomiinsa.

MUTTA On se cheatti kuitenkin niin kiva, kun se tulee huomenna <3

27.8. Kuukauden odotetuin päivä: Cheat Day

Olin dietin toiselta viikolta asti suunnitellut tätä cheattipäivää. Perustelin valintani cheattipäivän ajankohdalle sillä, että ”pitäähän mulla olla jotain, mitä odottaa siltäkin viikolta, kun koulua alkaa” ;) Halusin pizzalle. Muuta en ollutkaan sitten suunnitellut. Karkkia saattasin syödä (tai ehkä suklaata) jos sitä kyseisenä päivänä tekisi mieli. Kaloreita en todellakaan laskisi. Saisin syödä jos haluaisin. Ja mitä haluaisin. Tällä viikolla, maanantaina, cheattipäivän ohjelmaksi kehkeytyi myös musikaali-ilta, minne piti sitten saada karkkia. HELL YEAH!

Cheattipäivän ideanahan on buustata kroppaa. Ihmismieli ja –keho on siitä jännä rakennelma, että se sopeutuu jos minkälaiseen kommervenkkiin ja systeemiin.

Kun tarpeeksi kauan ajattelee tietyllä tapaa, oppii ajattelemaan niin (tästä on kyse osittain myös esimerkiksi opinnoissani: meitä ei voi opettaa ja luennoida terapeuteiksi, vaan meidän on itse käytävä ajatusprosessi, muutettava ajatteluamme ja kasvettava terapeuteiksi – diippiä, eiks je?)

Kun tarpeeksi kauan treenaa samalla tavalla, tottuu kroppa kyseiseen haasteeseen, painoon ja liikkeeseen – kehitys hidastuu ja lopulta pysähtyy (Siksi pitää treenata monipuolisesti muruset. Jos tätä oppia itsekin osaisi esimerkiksi juoksutreeneissä noudattaa)

Kun sitä tarpeeksi kauan syö samalla tavalla, oppii kroppa säätelemään energiankulutusta ja käyttämään esimerkiksi elimistön rasvakerrosta energianlähteenä (ideaalitilanne laihdutusta ajatellen). Tietyssä vaiheessa kroppa tottuu näin laihdutusdietillä vähempään kalorimäärään ja fiksuna koneistona kroppa pyrkii aina elämään mahdollisimman vähällä kulutuksella ja säästämään energiaa (rasvaa) pahan päivän varalle – eli säästöliekillä. Mitä sitä turhaa sykkimään, jos deadline ei ole lähelläkään (heh, opiskelijaelämän viisauksia) ;)

Cheattipäivä toimii ikään kuin yllätyspistarina (heh, opiskelijaviittaukset jatkuvat. Olenpa vitsikäs). Kroppa herää todellisuuteen ja tajuaa, että ehkä tämä ihmissielu ei joudukaan kärsiä nälästä ja ruuan saanti on turvattua (hei camoon body – olen neljä viikkoa ruokkinut sinua n. 3 tunnin välein ja silti pelkäät, että tapatan itseni syömällä liian vähän? Mitä minä juuri puhuin ”fiksusta kropasta”) Kuten eräs duunikaverini sanoi: cheattipäivä on kun heittäis bensaa liekkeihin. Niin se kroppakin taas hetken jaksaa sykkiä täysillä – mikä on ideaalia sen dietin perusidean (minun tapauksessani laihdutuksen) kannalta. Koska dietti muuten sujui kohdallani suunnitelmien mukaan, on tämä cheattipäivä minulle (kuten maanantaina kirjoitin) ehkä enemmänkin henkisen puolen ja jaksamisen juttu. Sitä pitää välillä hemmotella myös sitä ihmismieltä.

Noh, mites tämä sitten meni? Ihan hirmuisen huonosti. Tai noh, siihen asti meni hyvin, ennen kuin vedin irtokarkkiöverit. Aamulla herättyäni söin hyvän aamupalan, jonka jälkeen suuntasin salille. Salin jälkeen söin puuroa. Sitten lähdin porukoille. Meidän oli tarkoitus mennä porukalla pizzalle. Siinä veljeni töiden loppumista odotellessa oli äiti väsännyt vähän munkkeja. Söin niitä kaksi – jonka  jälkeen kärsin jostain syystä ihan hirveästä morkkiksesta. On se ihmismieli niin outo… Pizza kuitenkin maistui ihan taivaalliselta. Puolikkaan pizzan jälkeen rupesi tuntumaan siltä, että raja tulee vastaan. Sinnikkäästi kuitenkin söin koko pizzan. Ja siitä pizzasta ei tullut minkäänlaista morkkista. Leffailtaamme varten käytiin sitten kaverin kanssa hakemassa irtonamuja. Keräsin vaatimattoman 600 g säkin ja siihen kylkeen vielä vähän twixiä ja geishaa. Noh, leffan yhteydessä sitten pakottauduin syömään kaikki karkit ja muutaman palan geishaa (twixin kohdalla oli pakko taipua – se syödään sitten dietin loputtua…) Ja hyi helvetti kun tuli huono olo. Jo karkkipussin puolessa välissä alkoi raja tulla vastaan. Ja silti söin ne kaikki. Olo oli ihan hirveä eikä siihen auttanut sikiöasennossa makaaminen, veden juominen, maidon juominen, iloisten ajatusten ajattelu, vessassa käynti, kävely, valitus. Täytyi vain kärsiä. Olo oli kamala. Ihan kuin olisi kärsinyt hirveästä darrasta. Kaverin kanssa sitten mietittiin, että jos foodbaby paine ja ”supistukset” ovat jo näin hirveän tuntuisia niin miten hirveältä tuntuisi sitten oikeasti olla raskaana. Saati oikeasti saada supistuksia. Huh huh. Mahani turposi aivan järkyttävän näköiseksi, pyöreäksi ja kivikovaksi kaasupalloksi. Näytin siltä, kun olisin ollut viidennellä kuulla raskaana, maha oli niin julmettoman pyöreä ja turvonnut. Ja tosissaan olo oli mitä kamalin. Lopulta, vähän ennen puoltayötä, raahauduin kotiin. Olo oli ryytynyt, väsynyt, hirveä, turvonnut ja jollaintapaa särkevä ja ”hakattu”. Mahan lisäksi olivat myös jalat turvonneet ja keränneet nestettä. Oksetti ja heikotti.

Jos ei muuta, niin eipä kyllä varmaan pitkään aikaan tee mieli karkkia. Ja lisäksi eivät ne karkit edes maistuneet mitenkään erityisen hyviltä. Olen kyllä niin paljon enemmän jäätelö- ja keksimimmi… Mutta nyt kelpaa jatkaa koko loppudietti (ja varmana pidempääkin) ilman herkkuja!

28.8. Cheattipäivän jälkeiset

Aamulla oli ehkä ihaninta, kun olo ei enää ollut niin julmettoman hakattu ja huono, turvonnut ja ällöttävä. Eipä ainakaan tuolla tavalla toteutetut cheattipäivät sovi meikäläiselle ollenkaan. Olo ei kuitenkaan ollut mitenkään erityisen pirteä, hyvä tai fresh. Tuntui, että kuusisataa karkkigrammaa on nyt vain tukkinut aineenvaihdunnan aina vain pahemmin. Mutta mistä minä sitä oikeasti tiedän, katsellaan miten ensi viikolla lähtee homma rullaamaan: tuleeko sitä nälkää (mitä en halua), alkaako masun seutu kiinteytyä (mitä haluan), mitä tapatui omalle motivaatiolle? Motivaatiosta voin nyt jo sanoa: se on tosi korkealla. Ja saa nähdä milloin tekee seuraavan kerran mieli karkkia. Nyt ajatus karkista saa aikaiseksi vain etäisesti huonon olon. Pizzakiintiökin on hetkeksi taas kunnossa – mutta pizzaa ja burgereita varmasti tekee vielä dietin aikana mieli. Oli kuitenkin ihana syödä aamurahka (ahh, se maistui niin hyvältä!) ja sen jälkeen painua salille.

Eikö se niin ole, että personal recordseja rikotaan aina cheattipäivän jälkeen? Ja eikö se niin ole, että smetanalla höystetty pekonipizza menee suoraa berberiin (tai hauikseen)? Ainakin näin olen kuullut ja siihen itse uskon. Suuret oli luulot itsestä, kun rinta rottingilla lähdin salille nostamaan rautaa (hehe, kuulostaa cuulimmalta mitä on – meikäläinen on oikeasti heikko kun mikä…). Innostus oli suuri ja halu nähdä, kuinka kroppa reagoi mättöpäivän jälkeen treeniin. Oletuksena jäätävä soija ja hyvä buugie, koska kropassa on energiaa (pizzaa ja karkkia – rasvaa ja hiilihydraattia), mitä käyttää. Noh, niinhän sitä vois kuvitella. Sali palautti meikäläisen jälleen mukavasti maan pinnalle. Sitä ei ihan niin rinta rottingilla olisi kannattanut lähteä repimään. Ylipäätänsä treeni kulki tosi huonosti, olo ei ollut mikään erityisen hyvä ja kaikki tuntui todella raskaalta (haha kai nyt kun laitoin niin paljon painoja) ja vaikealta. Muutenkin tuntuu, että kaikki kuukauden aikana saavutettu on nyt valunut sormieni lomasta kuin hiekka. Olo on turvonnut ja eipä tunnu lainkaan siltä, että aineenvaihdunta toimisi lainkaan. Huah. En enää koskaan aio toteuttaa cheattipäivää tuolla tavalla.

.
.
.
.

Tämä on ollut mielenkiintoinen viikko. Viikko on ollut täynnä iloa ja surua. Hyvä hetkiä ja onnistumisia. Epäonnistumisia ja pettymyksiä. Oli ensimmäinen päivä koulussa ja lukukauden aloitus sekä aivan ihana projektiryhmä. Oli huippupäivä töissä. Oli cheattipäivä. Oli kavereita ja ihanaa yksinoloa (jopa ilman Veetiä). Oli itkua sekä naurua ja paskaa läppää. Olen ollut ihan pirun vahva ja ylpeä itsestäni - sekä salilla että elämässä. Olen rypenyt itsesäälissä ja tuntenut oloni heikoksi - sekä salilla että elämässä. Olen tuntenut itseni ihan hirveän yksinäiseksi. Olen tehnyt kaikkea kivaa ja viettänyt aikaa minulle tärkeiden ihmisten kanssa. 

Ensiviikkoa en ole edes jaksanut vielä miettiä. Saa nähdä mitä silloin tulee tapahtumaan. Nyt olen tässä hetkessä vain niin väsynyt eilisen cheattipäivän jäljiltä. Ja oikeastaan tuntuu vain hyvältä, että kohta sitä saa jo mennä nukkumaan! :)