Veeti laihikselle?

Veetillä on muutamasata grammaa (oma arvioni on n. 500 g) ylimääräistä painoa. Veeti painaa n. 5,5 kg - en ole mitannut kissan painoa pitkään aikaan. Pitääkin seuraavan kerran porukoilla käydessä käyttää se vaa'alla. Jollemme ehdi ennen sitä käydä rokotuksissa...

Niin, saatoit naurahtaa. Onko sitä muutamalla sadalla grammalla muka niin väliä? Voin sanoa, että on.

Pienien eläinten (oli se sitten koira, kissa, hamsteri, kani.. You name it) kohdalla pienikin määrä ylimääräistä on huolestuttavaa. Veetin ylimääräiset 500 g kattaa n. 10% sen koko painosta. Samalla tavalla kuin omistajansakin, on Veeti siis lievästi ylipainoinen. (Kissa on virallisesti ylipainoinen, kun se painaa +20% ihannepainosta.)

Miksi kissan ylipaino on sitten "iso asia"? Ylimääräiset kilot (tässä tapauksessa grammat) ovat haitaksi ja aiheuttavat...

• luustolle ja nivelille ylimääräistä rasitusta (lonkka-, välilevyongelmat, tulehdukset, jne...)
• heikentää vastustuskykyä
• ylipaino haittaa kissan päivittäistä elämää, peseytymistä, liikkumista ja leikkimistä
• maksaongelmia, rasvamaksa
• sokeritauti, korkea verenpaine
• ylipaino on riski leikkaus- tai nukutustilanteessa
• turkin ja ihon kunto huononee, lämmönsäätely häiriintyy

Plösö Veeti syntymäpäivinään toukokuussa 2016 vs. n 5 kk lokakuussa 2015.

Veetin kylkiluut tuntuvat tunnustellessa ihon alta, mutta eivät niin helposti, kuin ehkä toivoisi. Sillä ei myöskään ole selkeää vyörätöä. Kissan pulleaan olemukseen saattaa vaikuttaa myös sen ruumiinrakenne: Veeti on karvaltaan mahdottoman pörreä ja se on siunattu lyhyillä töppöjaloilla, mitkä saavat sen sivuprofiilin näyttämään tanakalta. Mutta meikäläisen on turha kiistää sitä faktaa, että kissani on hiukan tanakka ihan muustakin syystä, kuin lyhyistä tappijaloistaan.

Oikeastaan Veetin ylipainosta voidaan syyttää (kissan ruokahalun lisäksi) vain meikäläisen pehmoa sielua. Olen auttamaton herkkumami. Veeti saa lähes päivittäin herkkuja aktivointipallostaan tai purutikkuja. Se tekee joitain yksinkertaisia temppuja - kuten istuu ja "hypähtää" - namin perässä. Sekä tulee kutsusta luokse. 

Lokakuu 2015: Tässä vaiheessa kissan mahalinjan alkoi katoamaan. Ja sillä tiellä ollaan edelleen. Menty vain huonompaan suuntaan.

Syyskuussa 2015 Kun kissani oli vielä pieni, suloinen ja hoikka. Nykyään se on enää suloinen.

Kissan keskimääräinen ravinnontarve on n. 60 kcal/kg/pvä. Eli Veetin tapauksessa n. 300 kcal. (Laskettu Veetin ihannepainosta, eli 5kg) Veeti syö ruokaa, jossa on muuntokelpoista energiaa 4000kcal/kg. Tällä laskelmalla Veetin kuuluisi saada ruokaa n. 75 g päivässä. Veeti saa kuivanappuloiden lisäksi ruuakseen raakaruokaa, joten ruokinta/laidutussuunnitelmani onkin seuraavanlainen

• Kuivaruokaa n. 60-70 g päivässä
• Kupista 20-50% päivän ruuista
• Aktivointipallosta 50-80% päivän ruuista
• Raakaruokaa normaalisti 1 raakapallero (paino 10 g) kahdesti päivässä (aamulla ja illalla)
• Herkkujen vähentäminen
• Jos kissalle annetaan herkkuja, kuuluu kuivaruuan määrää vähentää
• Ateriarytmi? Tähän en ole vielä saanut kunnollista ideaa. Kissaa ei saa ehdottomastikaan paastottaa, mutta senkin aterioita voi rytmittää. Esimerkki suunnitelmana olisikin antaa Veetille aamusta n. 10-20g kuivaruokaa kuppiin sekä raakapallero, jotka se "saa syödä milloin haluaa" ja laittaa aktivointipalloon n.30-40 g kuivanappuloita kissalle pyöritelväksi pitkin päivää itselleen. Ja illalla sitten taas 10 g kuivaruokaa kuppiin sekä päivän toinen raakapallero.

Usein myös pelkkä liikunnan lisääminen kissan päiväohjelmaan auttaa taistelussa ylipainoa vastaan. Pyrkimys olisikin nyt lisätä Veetin liikuntaa ainakin 15 min päivässä. Kissani on leikkisä ja puuhailenkin yleensä sen kanssa aika paljon, mutta pitää ehdottomasti ottaa itseä niskasta kiinni ja liikuttaa sitä enemmän. Kissa on touhukas myös yksinään ja leikkii yksinkin ollessaan omatoimisesti. Ulkoilutus jatkuu samanalisena kuin ennenkin: eli kun on aikaa, innostusta ja kiinnostusta niin menemme ulos. En ehdottomastikaan halua, että kissa oppii tarkkaa "ulkoiluaikataulua" saatika tottuu pääsemään päivittäin ulos: silloin se alkaa helposti protestoida ja valittaa, jos päivärytmi ei jonain päivinä kuljekaan, kuin se on tottunut.

 

Oli se plösö tai ei, on se silti mamman lemppari. <3

Lähes mitä vain antaisin, että saisin tuon pienen pörröisen pennun takaisin. Hirmuinen kissanpentukuumehan minulla on ollut monta kuukautta. Jos sitä vielä puolitoista vuotta jaksaa odottaa, niin sitten valmistun koulusta ja muutan pois tästä asunnosta. Ja sitten saan ottaa toisen kissan.


Kuvien kaivelusta innostuneena otin Veetiä ulos viedessäni pitkästä aikaa kameran mukaan ja annoin laukaisimen taas laulaa. Ahh. Stay tuned <3