Huoleton on lemmikitön

Vaikka henkeen ja vereen olenkin eläinihminen ja viihdyn lemmikin omistajana enemmän kuin hyvin ja pidän lemmikin mukanaan tuomista vastuista ja velvollisuuksista (onhan meillä aina ollut lemmikkejä perheessäni ja oikeastaan lemmikitöntä kotia en voi edes kutsua kodiksi), oli helpottavaa viedä kissa muutamaksi päiväksi hoitoon.

Minulla oli perjantaina perinteinen opiskelijacombo: aluksi koulua, minkä jälkeen painuin töihin. Koulun ja töiden välissä ehdin nopeasti kääntyä kotona hakemassa eväät, jonka jälkeen painuin "kakkosduunin" pariin. Siinä kotiin tullessa oli jotenkin helpottavaa tietää, että kissa ei ole kotona. Sain rauhassa olla sen 40 minuuttia kotona, vailla hirveää tarvetta leikittää kissaa, jotta sillä ei olisi tylsää olla taas pitkää aikaa yksin. Tajuttuani kuinka helpottunut olen siitä, ettei kissa ole kotona, tuli minulle huono omatunto.

Muutenkin oli mukavaa nukkua pitkästä aikaa yö ilman kissaa, joka heti kun hiukankin avaat silmiä tulee kurisemaan ja vaatimaan rapsutuksia (ja ruokaa) sekä antamaan love biteja.

Oli ihanaa, kun sai aamulla rauhassa valmistaa päivän ruuat, laittaa itsensä valmiiksi ja vain lähteä kouluun. Ilman, että tarvitsi ruokkia kissa, leikittää kissa, huomioida kissaa, rakastaa kissaa, puhdistaa kissan vessaa. Ja sen lisäksi huolehtia jotenkin vielä itsestään.

Oli ihana tulla töistä yöllä kotiin rauhalliseen taloon ja mennä heti nukkumaan. Ilman, että kissa saa hepuleita ja juoksee ympäri taloa innoissaan siitä, että palvelija on viimein tullut häntä viihdyttämään, leikittämään ja rakastamaan. Tietysti kissa kaipaa huomiota ja seuraa ja leikkimistä oltuaan yksin pitkää - mutta oli rentouttavaa raskaan päivän jälkeen vain rojahtaa sänkyyn vailla muita velvollisuuksia.




Mutta ai että, kun kaipasin sitä ihanaa kurahdusta, minkä Veeti päästää, kun tajuaa minun aamulla heräneen ja sanoo minulle "purrrr, huomenta".

Ja sitä, kuinka keskellä yötä vessassa käydessä raahautuu vessaan pian silmät ristissä haukotteleva pörröturkki, jonka oli pakko tulla katsomaan, mitä se mamma tekee sielä vessassa. Ja vaatii ainakin muutaman rapsutuksen.

Ja talo tuntui niin tyhjältä.

Koko ajan odotin, että mistä nurkantakaa se katti seuraavaksi ilmestyy esiin. Ja torstai-iltana koneella ollessani ei sängylle viereen tullut kukaan pötköttämään ja rapsuteltavaksi.

Ja illalla oli outoa, kun kissa ei tullut omalle paikalleen nukkumaan. Ja oli kieltämättä outoa nukkua ihan yksin.




Huoleton on lemmikitön.
Muutaman päivän minä pärjäsin huolettomana.
On se kuitenkin niin mamman muru, vaikka välillä (kun se on tuhma) uhkaan vaihtavani sen uuteen (haluan kissanpennun) <3