Luukku 16 - Joulutarina

Iita ja Kadonneiden Pipareiden Arvoitus - päivä 5

Poron Kuperkeikka oli pulkkamäen vaikein laskukohta. Se kiemurteli, teki jyrkkiä käännöksiä, siinä oli hyppyreitä, kuoppia, monttuja. Kerran mäestä oli kaivettu esiin jopa tonttu. Joku oli laskenut estettä päin, menettänyt pulkkansa hallinnan ja ajautunut viereiseen pusikkoon. Kun syytä tälle oli sitten selvinnyt, oli keskeltä mäkeä löytynyt lumihankeen naama edellä uponnut tonttu. Tonttu oli kaivettu ylös, mutta ovelana, vikkelänä ja vielä epäsosiaalisempana kuin Iita, tonttu oli luikkinut omille teilleen, ennen kuin kukaan sai edes aikaiseksi kysyä sen nimeä, saati sitä kuinka se oli joutunut kököttämään mäenrinteeseen, puoliksi lumeen hautautuneena.

Mutta nyt tonttutarina ei naurattanut Oliveria. Hän yritti kaikin keinoin pitää kiinni (ilman kynsiä) Iitasta tämän laskiessa mäkeä alas. Oliverin oli lisäksi huomautettava, että vaikka Iitalla jo usean vuoden elämänkokemus oli, se ei ollut järin hyvä pulkalla ajaja. Toisin kuin Wallu. Nuori pojankloppi viiletti heitä huomattavasti enempänä ja selvitti kaikki hyppyrit moitteettomasti. Iitalle asiasta ei pitäisi mainita. Tämä kuvitteli olevansa hyvä melkeinpä kaikessa, ja sitä missä se tiesi olevansa huono, se ei koskaan tehnyt. Oli Oliver huonompaakin laskemista nähnyt, mutta yleensä hän naureskeli sellaisille suorituksille pulkkamäen reunalta, eikä istunut itse pulkan kyydissä. Oliver ja Iita tiesivät, että heidän ainut mahdollisuutensa saavuttaa Wallu, oli mäen kahdella hiukan pidemmällä suoralla. Toinen näistä suorista oli juuri ennen loppua, ja toinen tulisi aivan pian, ja sillä suoralla olisi hyppyri! Heidän yhteinen painonsa oli huomattavasti suurempi, kuin heitä molempia pienemmän ja kevyemmän Wallun, joten kiihdytys suoralla olisi ainut mahdollisuus.

Kun suora alkoi, he olivat edelleen pysytyssä ja stiigansa kyydissä, mikä kummastutti Oliveria suuresti. He olivat ehkä hiukan lähempänä Wallua, kuin vielä hetki sitten ja saavuttivat sitä enemmän ja enemmän. Wallu ei katsellut taakseen. Se luotti omiin taitoihinsa, ohjasi pulkan keskelle hyppyriä ja teki valtaisan loikan. Oliver tuijotti koirapojan perään suu hämmennyksestä auki. Sen enempää hän ei ehtinyt miettiä, kun Iita oli jo ohjannut stiigan hyppyriin ja he lensivät ilmassa. He todella lensivät. Hän ei olisi ikinä uskonut, että --- Maan vetovoima nappasi heidät kynsiinsä aivan liian aikaisin. He rämähtivät maahan. Stiigasta irtosi pieni pala. He molemmat kirosivat. Oliver tunsi epämiellyttävää tykytystä ja jomotusta peppunsa ja jalkojensa alueella, jos hän ei olisi tuntenut hännän anatomiaa, hän veikkaisi satuttaneensa häntäluunsa. Perkuleen koira ei osannutkaan hypätä hyppyristä. He olivat kuitenkin jälleen liikenteessä. Heidän vauhtinsa kiihtyi ja kiihtyi ja kiihtyi.

***

Iita ei välittänyt kissan kiroamisesta. Hänen katseensa oli nauliintunut edellä laskevaan Walluun. He saavuttivat koiranuorukaista koko ajan. Hän ei vain saisi antaa etäisyyden jälleen mutkissa kasvaa, jolloin he saisivat Wallun kiinni viimeisellä suoralla. Iita tiesi Wallun olevan hyvä pulkalla laskija, ehkäpä kylän paras. Hän ei olisi ikinä myöntänyt sitä ääneen, mutta tiesi, että hänen kannattaisi seurata tarkasti Wallun jälkiä. Wallu johdattaisi hänet helpoimmalle ja nopeimmalle reitille. Niinpä Iita ajoi ja ohjasi stiigaansa Wallun pulkanjälkiä pitkin. Ja kappas, he onnistuivat. Iita kuuli Oliverin naukuvan kuin tyttökissa hänen takanaan ja valittavan kuoppaista ja epätasaista menoa, mutta Iita ei välittänyt. Kohta alkaisi loppusuora ja he saavuttaisivat Wallun, aivan varmasti.

Suoran alettua he olivat jo aivan Wallun kintereillä.
- HYPPÄÄ! Iita huusi Oliverille.
Oliverin kuuluisi hypätä Wallun pulkan kyytiin ja saada tämä pysähtymään.
- No hyppää ihan itse, minä en varmastikaan…. Kissa karjui Iitalle takaisin, mutta ennen kuin tämä pääsi lauseensa loppuun, Iita oli tyrkännyt sen pois stiigan kyydistä ja kissan oli pakko hypätä Wallun pulkan kyytiin.
Valitettavasti kissa ei saanut aikaiseksi mitään. Se naukui ja mourusi ja roikkui kynnet esillä Wallun pulkan reunoissa kiinni. Sen häntä oli pörhistynyt varmaankin kolminkertaiseksi normaaliin kokoon verrattuna. Iita päätti aloittaa romurallin. Se ajoi stiigansa, joka natisi ja kitisi jo epäilyttävästi, aivan Wallun pulkan kylkeen. Siinä, missä Wallu oli hyvä pulkkailussa, Iita oli hyvä romurallissa.
- KERRO MEILLE MITÄ TIEDÄT! Iita karjui Wallulle ja tökki tämän pulkkaa uudestaan ja uudestaan. Pian Wallu menettäisi pulkkansa hallinnan totaalisesti. Jo nyt pulkka heilahtelin epämääräisesti ja sen suunta oli muuttunut. Wallu ei enää laskenut mäkeä suoraa alas. Wallun äänessä kuului pieni hätä tämän huutaessa:
- Iita lopeta, me ajetaan kohta ulos!
- Kerro meille ensin, mitä tiedät!
- MOOOOOOOUUUUUUUUUUUUuuuuuuuuuuuuuuuuu (ulvoi Oliver)
Hetken mietittyään Wallu huusi:
- Kuulin kun harjakoirat puhui jotakin kadonneista pipareista ja syömisestä… Ja kepposesta… En minä tiedä enää mitään muuta… Iita hei oikeasti! Me lasketaan ihan kohta ulos. Tuossa oli kaikki mitä minä tiedän.
Wallu näytti niin pelokkaalta, että Iita uskoi tätä. Wallu ei tunnetustikaan ollut kovin hyvä valehtelemaan. Se oli ihmeellinen valinta Jengin johtajaksi, sillä jopa pienestä hiillostuksesta se kertoi aina kaiken mitä tiesi.

Äkkiä Iita huomasi Wallun hyppäävän pois pulkastaan ja kierivän pienen matkaa mäenrinnettä heidän perässään. He katsoivat Oliverin kanssa toisiinsa. Mitä ihmettä? Sitten Iita (erehtyi) katsomaan eteensä. He ajoivat täyttä vauhtia valtavaan lumikasaan. Lunta pöllysi ja sekä koira, että kissa katosivat lumikasaan. Kun he viimein saivat itsensä kammettua ulos, he näkivät Wallun jo juoksevan nauraen ylös rinnettä.

Petteri saapui alas siinä vaiheessa, kun he olivat saaneet kaiken lumen ravistettua päältään. Oliver löysi jopa valtaisan lumikokkareen korvastaan. He selittivät Petterille nopeasti ja lyhytsanaisesti mitä suunnilleen oli tapahtunut ja mitä he olivat saaneet selville. He lähtisivät etsimään harjakoirat. Ja samalla he varmasti tapaisivat Siirin. 

Seuraava tarina ilmestyy 19.12. klo 18:00

Aiemmin lots of brändömin joulukalenterissa

• Luukku 13 - Joulutarina - neljäs osa
• Luukku 9 - Joulutarina - kolmas osa
• Luukku 7 - Joulutarina - toinen osa
• Luukku 3 - Joulutarina - ensimmäinen osa
• Luukku 1 - Joulukalenterin ja -tarinan esittely