Luukku 19 - Joulutarina

-
Iita ja Kadonneiden Pipareiden Arvoitus - päivä 6

oliver-porroOliver huomasi edelleen kävelevänsä jäykkänä. Sen häntä oli paksuna pörrönä. Jopa Oliverin viikset sojottivat piikkisuorina sen naamasta. Kylmään lumihankeen päätynyt, erittäin epämukava ja pelottava pulkkamatka, sekä tuleva tapaaminen Siirin kanssa jännittivät häntä. Siiri oli niin kaunis. Sillä oli upea tumma turkki, kauniit, sirot tassut ja sievä naama. Siiri oli itseoppinut metsästäjä. Vaikka se olikin osan elämästään viettänyt Pösö-mestarin kämppäkaverina, oli se pääasiassa opiskellut metsästyksen jalon taidon itse. Oliver oli hiukan kateellinen Siirin taidoista. Tyttökissa oli täydellinen yhdistelmä seksikkyyttä ja tappavuutta – Oliver oli myyty! Oliveria vain harmitti, sillä Siiri piti häntä Iitan sanojen mukaan enemmänkin vain tyhmänä ja hölmönä isoveljenä, joka oli jatkuvasti vaikeuksissa. Mitä sekin on tarkoittavinaan?

Oliver oli täysin uppoutunut mietteisiinsä, eikä kiinnittänyt lainkaan huomiota Iitan ja Petterin kiistelyyn siitä, kumpi piparimuotti oli kivempi; possu vai sydän. Ennen kuin he huomasivatkaan, he saapuivat talolle, jossa harjakoirat ja Siiri (sekä Pösö-mestari, silloin kun oli kotona) asuivat. Oliver huomasi vääntelevänsä viiksiään jännityksestä.

harjis-dracoharjis-toffo
Draco ja Toffo


iita-paaHarjakoirat juoksivat esiin kulman takaa huomatessaan jonkun saapuneen heidän pihaansa. Harjakoiria oli kaksi: tummatukka Draco sekä toffeemaisen värinsä takia nimensä saanut Toffo. Oliverin mielestä harjakoirat olivat hiukan hölmöjä. Ne törmäilivät jatkuvasti juostessa toisiinsa. Harjakoirat (etenkin Draco) rakastivat melkein kaikkia, etenkin tyttökoiria. Oliver ei siis ollut lainkaan ihmeissään, kun ne alkoivat heti ahdistella Iitaa. Iita ei pitänyt ahdistelusta: se kiroili, irvisteli ja murisi. Oliver ei edelleenkään ymmärtänyt, mitä uroskoirat aina välillä näkivät Iitassa…

Iita pisti harjakoirat nopeasti ojennukseen, ja pian ne seivoivatkin tumput suorina sen edessä, hilliten itsensä vain vaivoin. Oliver etsi katseellaan Siiriä, ja kuuli etäisesti Iitan kyselevän harjakoirilta kadonneista pipareista.
- Me kuultiin, että te tiedätte missä kadonneet piparkakut ovat! Te suunnittelitte kuulemma jotain pilaa!
- Ei me olla tehty mitään… Kuka noin väitti? Draco tivasi.
- Ei ole olennaista, mistä me ollaan tämä tieto saatu, kertokaa nyt vain, minne te ootte vienyt ne piparit!
- Ei me olla niitä viety!  Haukahtivat harjakoirat yhteen ääneen.
Oliver mulkoili harjakoiria vihaisesti. Iita jatkoi tietojen tivaamista, ja sai lopulta selville, että harjakoirat olivat suunnitelleet joulukepposta, mutta eivät olleet kerinneet toteuttaa sitä, ennen kuin piparit oli viety. Heidän suunnitelmanaan oli ollut pipareiden piilottaminen, mutta he olivat olleet liian myöhässä.

siiri
Siiri

Äkkiä Siiri astui esiin. Oliver tunsi sulavansa. Iita tervehti Siiriä omaan koleaan tyyliinsä ja he vaihtoivat pari sanaa kadonneista piparkakuista. Siiri kertoi harjakoirien puhuvan totta: ne eivät olleet liikkuneet talolta moneen päivään, tehneet vain lumienkeleitä pihan lumihangella. Oliver yritti soluttautua mukaan keskusteluun, mutta hän huomasi usein vain toistelevan Siirin sanoja. Hänellä oli todella tyhmä olo ja lopulta hän lähti Petterin ja paikalta liuenneiden harjakoirien kanssa rakentamaan lumiukkoa. Harjakoirien kanssa puhuessaan hän sai selville, että harjakoirat olivat vakoilleet heidän taloaan pipareiden katoamisiltana ja nähneet jonkun hiippailemassa useaan otteeseen keittiössä. Kolmesti he olivat tunnistaneet hahmon Iitaksi, mutta kahdella kertaa he eivät olleet aivan varmoja kuka oli ollut kyseessä. Tekijällä oli ollut päässään tonttulakkia muistuttava hattu ja hän oli liikkunut suhteellisen huomaamattomasti, ikään kuin olisi tuntenut paikat ja tiennyt mitä etsiä ja mistä.

Ehkä noista pikku älykääpiöistä olisi sittenkin jotain hyötyä, Oliver tuumi.


Seuraava tarina ilmestyy 21.12. klo 18:00



Aiemmin lots of brändömin joulukalenterissa
#

Kommentit

Lähetä kommentti