Luukku 21 - Joulutarina

Iita ja Kadonneiden Pipareiden Arvoitus - päivä 7

Oliver kertoi harjakoirien vakoilusta Iitalle ja Siirille. He molemmat olivat erittäin kiinnostuneita tiedosta. Harjakoirat kertoivat tuntemattoman hahmon ollen ehkä Iitan kokoluokkaa, tai suurempi. Hänellä oli ollut päässään hattu, joka oli muistuttanut paljon tonttulakkia. Harjakoirat eivät kuitenkaan olleet saaneet selville, lähtikö tämä henkilö talosta varastettuaan piparit, saati minne hän olisi mennyt.

Siiri sanoi lähtevänsä heidän mukaan selvittämään arvoitusta. Iita myöntyi pitkin hampain ja Oliver otti hänet mielellään mukaan. Petteri ei välittänyt, hänelle oli aivan sama, kuka oli seurueessa mukana, kunhan hän saisi olla mukana ratkaisemassa porouransa ensimmäistä joulukriisiä. 

Iitan ehdotuksesta he lähtivät kysymään Axulta mitä tämä muisti pipareiden katoamisillasta. Koska Axu ja Iita olivat hörppineet kyseisenä iltana hiukan liikaa terästettyä glögiä, Oliver arveli Axun muistikuvien illasta olevan samaa tasoa Iitan muistikuvien kanssa – eli erittäin vähäiset. Nelikko lähti kuitenkin kulkemaan kohti Axun ja hänen uuden ”pikkusiskonsa”, nuoren Jade-pennun, kotia.

***

Jade oli yksiä niitä harvoja pentuja, joita Iita sieti. Jade oli fiksu, se uskoi kun Iita ärähti sille: painu v*ttuun tästä nyt heti, ja lähti pois. Jade kiusasi aina Axua, joka oli liian kiltti komentaakseen riehakasta pentua. Iita joutui aina suojelemaan Axua, joka oli hänen vanhin ja uskollisin ja kiltein ja luotettavin ystävänsä. He olivat tunteneet kahdeksan viikkoisista pikkupennuista saakka. Iita oli tarjonnut Axulle mahdollisuuden pentuvapaaseen iltaan: he olivat juoneet aivan liikaa glögiä, syöneet hiukan liikaa piparkakkuja (eivät kuitenkaan – jos he kumpikaan nyt muistivat oikein, jos muistivat – kaikkia) ja jutelleet myöhään yöhön kaikesta muusta kuin kissoista ja koiranpennuista. Heillä oli ollut oikein mukavaa, vaikkei Iita ihan kaikkea illasta muistanutkaan. Eiväthän he olisi voineet syödä pipareita?  Iita ei uskonut sitä.

Axu ja Jade-pentu

He tapasivat Axun ja Jaden näiden talolla. Jade leikki ulkona, mikä tarkoitti käytännössä sitä, että se roikkui Axun korvissa ja kiusasi tätä. Axu katsoi heitä säälittävä ilme naamallaan: pelastakaa minut. Iita meni Axun viereen seisomaan, eikä enää päästänyt pentukoiraa ystävänsä lähelle. Jade siirtyi kiusaamaan Petteriä. Petteri hyppi ympäri pihaa pennun juostessa sen perässä. Molemmilla vaikutti olevan mukavaa. Oliver taas oli aivan liimautunut Siirin kylkeen, joka taas vaikutti vaivaantuneelta saamastaan läheisyydestä. Axu kertoi heille sen tarinan mitä Iita oli odottanutkin: hän oli tullut leipomaan pipareita Iitan ja heidän muiden kanssa. Muiden lähdettyä hän ja Iita olivat vain maistelleet pipareita, juoneet glögiä. Lopulta Axu oli lähtenyt ja Iita oli kait mennyt nukkumaan. Hän sanoi käyneensä vielä ennen lähtöään nappaamassa muutaman piparin, mutta niitä oli jäänyt vielä reilusti. Seuraavana aamuna piparkakut olivat kadonneet. Hän myös kertoi, ettei ollut nähnyt mitään muutakaan epäilyttävää. Ilta oli ollut aivan tavallinen.

***

Oliver näki Iitan ilmeestä, että tämä oli pettynyt. He eivät koskaan saisi tietää kuka oli vienyt piparit. He kiersivät jatkuvaa kehää. Jouluun olisi enää kaksi päivää, eivätkä he olleet edenneet lainkaan. Kaikenlisäksi jokainen kylästä epäili Iitan syöneen piparit, kun taas Iita ei muistanut oliko hän voinut syödä piparit vai ei. Oliver oli alun perinkin ollut sitä mieltä, että piparit olisi pitänyt tehdä mahdollisimman kaukana Talosta. Koiraan ei ollut luottaminen. Kehenkään koiraan ei ollut luottaminen. Mihinkään, mikä joisi vessanpöntöstä, ei ollut luottaminen. Huono vesi ja bakteerit tuhosivat varmasti koirien aivot (vaikka Oliver tiesi, että Iita ei koskaan joisi vessanpöntöstä, se oli koiraksi aikamoinen hienohelma ja käyttäytyi välillä aika kissamaisesti – siksi sillä varmaankin oli niin paljon kissakavereita).

Oliverilla kuitenkin oli suunnitelma. Hän pyysi Axua, Petteriä ja Siiriä luokseen ja kertoi heille suunnitelmansa. Kolmikko suostui hänen ehdotukseensa ja he alkoivat toteuttaa suunnitelmaansa. Siiri hyvästeli heidät ja lähti kotiinsa valmistautumaan (hän sanoi Iitalle menevänsä metsästämään syötävää), Petteri lähti hakemaan muista poroja (hän taas sanoi Iitalle menevänsä kysymään muilta poroilta heidän tilanteestaan). Iita ei epäillyt heitä hetkeäkään, hän vaikutti hiukan masentuneelta. Oliver ja Iita lähtivät Axun ja Jaden luota. Alkoi olla erittäin myöhä. Tähdet tuikkivat pilvettömältä taivaalta. Lunta ei enää satanut ja pakkanen kiristyi. Yöstä tulisi kylmä. Heidän oli pakko lähteä takaisin kotiin. Etsintää olisi jatkettava huomenna, ja jouluun olisi silloin vain yksi päivä. Oliver toivoi suunnitelmansa onnistuvan.

kuva weheartit

Seuraava, tarinan viimeinen osa, ilmestyy 24.12 klo 12:00