Luukku 24 - Joulutarinan Päätös

Iita ja Kadonneiden Pipareiden Arvoitus - päivä 8 - päätös osa.

Jouluaatto olisi huomenna. Iita oli murheen murtama. Piparkakut olivat edelleen kateissa. Oliver vaikutti aamulla hiukan poissaolevalta, mutta Iita ei välittänyt siitä. Tänään he etsisivät Oliverin kanssa piparkakkuja kahdestaan. Petteri oli liittynyt muiden porojen ja joulukisun seuraan. Iita oli pettynyt siitä, ettei poroista ja joulukisusta ollut mitään hyötyä.

Iita ja Oliver laahustivat ympäri kylää, kyselivät kaikilta vastaantulijoilta tiesivätkö he mitään kadonneista piparkakuista, mutta vastaus oli aina sama: kukaan ei tiennyt. Iita ei edelleenkään uskonut sitä, että olisi itse syönyt kaikki piparit. Se ei ollut mahdollista. He kuitenkin yrittivät Oliverin kanssa jäljittää sitä harjakoirien näkemää mystistä hiippailijaa. He kävivät kuulustelemassa muutamia tuttujaan, joilla oli välillä tapana tulla yllättäen kylään ja syödä ruokavarastot lähestulkoon tyhjäksi edes kysymättä lupaa – jokainen varmaankin ymmärtää, miksi Iita ei luetellut tällaisia henkilöitä ystävikseen. Kukaan heistä ei kuitenkaan myöntänyt käyneensä heillä pipareiden katoamisiltana ja kaikki pilailivat Iitan kustannuksella: no sä oot kuitenkin ite syönyt ne!

***

Oliver huomasi heidän tuttujensa todellakin koettelevan Iitan sietokykyä. Tämä oli erittäin lähellä räjähtämispistettä – ja Oliver tiesi olla lyömättä kipinää lähellä ruutitynnyriä. Iita saattoi olla epävakaa, ärtyisä ja kiukkuinen, mutta koiraa oli kuitenkin erittäin helppo tulkita, se vain piti tuntea tarpeeksi hyvin. Ulkopuoliset väittivät Iitan olevan sisäänpäin kääntynyt, epäsosiaalinen äkäpussi, mutta Oliverin oli pakko myöntää: koira oli ihan hyvä ystävä. Sillä oli myös suhteellisen pitkä pinna ystäviään kohtaan: Oliver sai kiusata sitä aika paljon, ennen kuin se suuttui ja räjähti. Muiden kuin ystäviensä pilkantekoa ja kiusaamista Iita ei kuitenkaan kestänyt, vaan vastasi heti samalla mitalla ja ehkä vähän enemmänkin.

Oliver toivoi, että hänen yllätyksensä koiralle olisi hyvä. Hän alkoi epäillä, etteivät he ikinä löytäisi piparkakkuja. Vaikkei koira sitä myöntänyt (eikä Oliver tällä hetkellä uskaltanut tätä edes koiralle mainita), oli kaikista todennäköisintä, että Iita olisi syönyt kaikki piparkakut villin glögi-iltansa jälkeen. Oliver oli niin keskittynyt mietteisiinsä, ettei edes huomannut koiran pysähtyneen.

- Minä haistan piparkakkuja. Iita mutisi hiljaa.
Oliver katsoi häntä hämmästyneenä. Ei kai koira todella pystynyt haistamaan piparkakkuja? Iita oli kuitenkin jo lähtenyt juoksemaan kohti Taloa. Hän seurasi piparkakkujen hajua. Välillä Oliver ihmetteli, kuinka koiralla saattoi olla niin hyvä hajuaisti, sillä toisinaan se ei edes huomannut aivan vieressään piileskelevää jänistä.

***

Iita juoksi Talolle. Piparkakkujen haju oli kokoajan vain selvempi. Mistä se oli lähtöisin? Ja mistä se oli alkanut? Vaikka hän oli kuinka yrittänyt, hän ei ollut haistanut Talolla piparkakkuja. Hän kiersi Talon muutaman kerran ympäri. Kyllä, haju tuli keittiöstä.

Iita juoksi sisälle taloon Oliver kintereillään. Hän ryntäsi keittiöön ja oli törmätä.. johonkin.

- YLLÄTYS!
Keittiö oli täynnä väkeä: sillä olivat Axu ja Jade, harjakoirat ja Siiri, porot sekä joulukisu. Jopa Wallu oli tullut paikalle. Kaikki vaikuttivat iloisilta. Iita oli hämmentynyt. Mitä heidän ystävänsä tekivät heidän keittiösään ja mistä tuli tuo ihana piparkakkujen tuoksu? Ja mikä ihmeen yllätys!?

Oliver puuttui puheeseen. Hän kertoi järjestäneensä tämän yllätyksen Iitalle, koska hän oli ollut niin masentunut piparkakkujen katoamisesta. Hän oli eilen lähettänyt Siirin kertomaan suunnitelmastaan harjakoirille, Petteri oli hakenut joulukisun, muut porot sekä Wallun, kun taas Axu ja Jade olivat tehneet piparkakkutaikinaa.

Iita oli yllättynyt ja samalla onnessaan. Hänen ystävänsä olivat tehneet tämän kaiken hänen takiaan.

Tavalliseen tapaansa Iita ei näyttänyt kiitollisuuttaan turhilla suudelmilla tai halauksilla, vaan tokaisi - Eikös meidän sitten vain pitäisi aloittaa? Mihin te ootte sen piparitaikinan pistäneet?

Iita oli onnellinen. Vaikka hän normaalisti olikin hiukan etäinen, äreä ja viihtyi parhaiten yksin, oli tämä yllätys kuitenkin täydellinen: kaikki hänen ystävänsä valmistamassa yhdessä uudet piparkakut hänen vuokseen. Joulu tulisi, heillä olisi piparkakkuja. Joulu ei olisikaan pilalla.

Hae tästä blogista

Lots of Brändöm

Luukku 24 - Joulutarinan Päätös - Jouluaatto

Kommentit

Lähetä kommentti