Ooksä iha pimee?
Tässä viime aikoina on uutisissa ollut hirmuisesti juttua haavereista ja jopa kuolemaan johtaneista kolareista. Netissä leviää kulovalkean tavoin ammattiautoilijan kirjoittama facebookpäivitys (klikkaa tästä) jossa hän kertoo meikein tappaneensa ihmisen, pienen lapsen, jota ei nähnyt ilman heijastinta.
Lyhyestä virsi kaunis ja kertaus on opintojen äiti: Heijastin on halpa henkivakuutus.
Marraskuu oli sysipimeä, ja sama meininki on jatkunut nyt myös joulukuussa. Lunta ei näy ja tai kuulu, eikä näy myöskään meitä ilman heijastinta kulkevia ihmisiä. Olen muutaman kerran itsekin tänä alkutalvena säikähtänyt ihan kunnolla, kun autolla ajaessa hypähtää äkkiä näkökentälle ihminen - ihan täydestä pimeydestä, ilman heijastinta. Onneksi tilanne ei ole koskaan ollut paha, vaan tyypit ovat kulkeneet rauhassa tien laidassa, eikä mitään vaaratilanteita ole syntynyt - mutta kyllä näkyy hunosti. Pelästyin joka kerta sitä, että huomasin ihmiset vasta kun he "olivat kohdalla". Mitäs sitten, jos tyyppi olisikin kulkenut viisi metriä keskemmällä tietä? Mitäs sitten, jos tyyppi olisikin äkkiä päättänyt vaihtaan tien toiseen laitaan?
Kaiken lisäksi jostain kumman syystä kaikkien suomalaisten talvivarusteet ja vaatteet ovat mustia, aivankuin tarkoituksena olisi mahdollisimman hyvin kadota pimeyteen.
Liityin facebookissa heijastimen käyttöä kannustavaan tapahtumaan.
Itse suosin heijastimen käyttöä, ja vaikkemme varustuksinemme ehkä ole Iitan kanssa (tai yksin juostessani) lenkkipolkujen seksikkäimät ja tyylikäimmät lyylit, on se saletisti varma, ettei meidän päältä ihan kuka tahansa ajele!
Aika usein kuljemme tämän näköisinä ulkona, muttemme kuitenkaan läheskään aina. Pidän kuitenkin pimeällä säällä vähintään kädessäni noita heijastavia hanskoja ja/tai käteen kiinnitettäviä heijastimia. Iitalla on aina hihnassaan tuo heijastava palanen. Heijastinliivin vedän päälleni aina juoksemaan lähtiessä.
Vielä vaan heihastin koristellut kengät meikäläiselle, iipun hännänpäähän heijastin, samaten kaulaan vilkkuvat ledivalot (molemmille?) ja molemmille otsalamppu päähän, niin soppa on valmis ;)
Loppuillan aion onneksi viettää turvallisesti neljän seinän sisällä jugurttibanaanilastuja syöden ja leffaa katsellen. Alkuperäinen suunnitelmani oli tehdä koulutehtävää, mutta njääh, ehtiihän sen aina huomenna ;) (ja oikeasti en ehdi huomenna tehdä mitään, kun minun pitää suoraa koulusta kiiruhtaa töihin iltavuroon.. mutta ylihuomenna sitten)
Lyhyestä virsi kaunis ja kertaus on opintojen äiti: Heijastin on halpa henkivakuutus.
Marraskuu oli sysipimeä, ja sama meininki on jatkunut nyt myös joulukuussa. Lunta ei näy ja tai kuulu, eikä näy myöskään meitä ilman heijastinta kulkevia ihmisiä. Olen muutaman kerran itsekin tänä alkutalvena säikähtänyt ihan kunnolla, kun autolla ajaessa hypähtää äkkiä näkökentälle ihminen - ihan täydestä pimeydestä, ilman heijastinta. Onneksi tilanne ei ole koskaan ollut paha, vaan tyypit ovat kulkeneet rauhassa tien laidassa, eikä mitään vaaratilanteita ole syntynyt - mutta kyllä näkyy hunosti. Pelästyin joka kerta sitä, että huomasin ihmiset vasta kun he "olivat kohdalla". Mitäs sitten, jos tyyppi olisikin kulkenut viisi metriä keskemmällä tietä? Mitäs sitten, jos tyyppi olisikin äkkiä päättänyt vaihtaan tien toiseen laitaan?
Kaiken lisäksi jostain kumman syystä kaikkien suomalaisten talvivarusteet ja vaatteet ovat mustia, aivankuin tarkoituksena olisi mahdollisimman hyvin kadota pimeyteen.
Liityin facebookissa heijastimen käyttöä kannustavaan tapahtumaan.
Itse suosin heijastimen käyttöä, ja vaikkemme varustuksinemme ehkä ole Iitan kanssa (tai yksin juostessani) lenkkipolkujen seksikkäimät ja tyylikäimmät lyylit, on se saletisti varma, ettei meidän päältä ihan kuka tahansa ajele!
 |
| Tänään klo 16 oli jo ihan pilkkopimeää |
Aika usein kuljemme tämän näköisinä ulkona, muttemme kuitenkaan läheskään aina. Pidän kuitenkin pimeällä säällä vähintään kädessäni noita heijastavia hanskoja ja/tai käteen kiinnitettäviä heijastimia. Iitalla on aina hihnassaan tuo heijastava palanen. Heijastinliivin vedän päälleni aina juoksemaan lähtiessä.
Vielä vaan heihastin koristellut kengät meikäläiselle, iipun hännänpäähän heijastin, samaten kaulaan vilkkuvat ledivalot (molemmille?) ja molemmille otsalamppu päähän, niin soppa on valmis ;)
Loppuillan aion onneksi viettää turvallisesti neljän seinän sisällä jugurttibanaanilastuja syöden ja leffaa katsellen. Alkuperäinen suunnitelmani oli tehdä koulutehtävää, mutta njääh, ehtiihän sen aina huomenna ;) (ja oikeasti en ehdi huomenna tehdä mitään, kun minun pitää suoraa koulusta kiiruhtaa töihin iltavuroon.. mutta ylihuomenna sitten)
Kommentit
Lähetä kommentti